Syvä rakkaus inspiroi olemaan paras versio itsestä
Olen ollut ihmeissäni ajatuksesta, että rakkaus pitäisi olla jotenkin hillittyä. Ja hallittua. Ja parisuhteessa olisi jotenkin helpompaa, jos rakkaus olisi vähän ”loivempaa”.
Minun korvaan se kuullostaa tyytymiseltä. Ajattelen, että helppoon ja kivaan tyytyminen kertoo pelosta. Pelosta kohdata suuria tunteita.Enkä nyt tarkoita sitä, etteikö se olisi myös tärkeää, että suhteessa on myös helppoa ja kivaa. Mutta ei niin, että se on yhdistetty siihen, että suhteen rakkaus taso on ”ok rakkautta”.Se, että rakkaus on vaan ok, ei ole minulle ok. Vaikkakin siitä voi olla vaikea hypätä pois, kun kaikki on kuitenkin ok.
Tyytymisellä ok rakkauteen voi välttää suurimmat sydänsurut, koska tunteet eivät ole niin vahvat, mutta ajattelen sen olevan myös puolikuollutta elämää. Ymmärrän, että helppo ja kiva rakkaus voi olla vähemmän kuormittavaa. Tiettyyn pisteeseen saakka. Kunnes sitä saattaa huomata, että jotain siitä kuitenkin puuttuu ja sitten sitä ehkä tukahtuu.
Rakkautta on helppo juosta pakoon. Mutta samalla juoksemme pakoon myös itseämme. Rakkaus tuo eteen pelkoa, mutta mitä se voisikaan tehdä, jos pelkoa ei olisi - Kuinka suureksi värähteemme kaikilla elämän osa-alueilla voisikaan nousta.
Rakkaus on tärkeä löytää yhtälailla myös itsestä. Jos sen aina ulkoistaa, on vaikea löytää onnea ja rauhaa mistään.Suuri rakkaus myös kasvattaa meitä, niin myötä kuin vastamäissäkin. Rakkaus on voimista suurin ja se voi saada ihmeitä aikaan.
Voimakas, syvä ja sielun tasoinen rakkaus tuo parhaimmillaan inspiraatiota jokaiseen elämän alueeseen, jos sen vaan uskaltaa ottaa vastaan ❤️🔥
”Anna rakkauden olla niin suurta, että se inspiroi sinua olemaan paras versio itsestäsi”.
